Alkuvuoden Istanbul-matkan aikana tuli käytyä mattokauppiaan
liikkeessä. Myyjä puhui sujuvaa englantia ja olikin muuten kova puhumaan. Ja
hyvä liikemies. Jokaiseen kaupassa olevaan esineeseen liittyi kiehtova tarina, ja
itse asiassa niitä tarinoita kuunnellessani ei ollut merkitystä oliko kyseinen
kertomus tosi vaiko ei.
Ja kuten niin monesti aikaisemmin olen pannut merkille, niin
matkoilla on huomattavasti helpompaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Näin ollen huomasin yllätyksekseni kesken kaiken tekeväni myyjälle pienimuotoisen
taian. Myyjän puhe toki jatkui keskeyttämättömänä tämänkin aikana.
Yhtäkkiä, taikaefektin tapahduttua, mies tokaisi lauseen
sellaisella kielellä jota en ymmärtänyt, luultavasti arabinkielellä. Tämän
jälkeen puhe soljui taas katkaisemattomana englanninkielisenä.
Kysyin että anteeksi mutta mitä äsken sanoitkaan? Vasta
toistettuani kysymykseni hän vastasi että hänen piti vaan muistuttaa itseään
siitä että vain Allah on niin mahtava että osaa tehdä oikeita ihmeitä.
Jotenkin tuo kommentti jäi hivelemään turhamaisuuttani. Enhän
minä ole enkä myöskään kuvittele olevani Allah, mutta toisaalta siitä on hyvä
erikseen mainita silloin kun teen taikoja.
Lähtiessäni tokaisin että pieniä ihmeitä voidaan jokainen
tehdä joka päivä.
Kauppias vaikeni ja jäi ovelle seisomaan silmät suurina kuin
jotain oivaltaneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti